Voiko huudella mitä tahansa?

Toukokuun 3. päivä vietetään sananvapauden päivää ja samalla kansainvälistä lehdistönvapauden päivää, World Press Freedom Day. Kansainvälinen toimittajajärjestö Toimittajat ilman rajoja (RSF) on julkistanut huhtikuussa vuosittaisen raporttinsa maailman maiden lehdistönvapaudesta. Raportissa on tutkittu 180 maan olot. Kärkeen sijoittui taas kerran Suomi. Yhdysvallat on sijalla 41, Arabiemiraatit sijalla 119 ja Venäjä sijalla 148. 

Ajattelin lähestyä asiaa sananvapauden näkökulmasta, joka on pohjana myös lehdistönvapaudelle.

Sananvapaus määritellään näin:  ”Jokaisella on oikeus mielipiteen- ja sananvapauteen; tähän sisältyy oikeus häiritsemättä pitää mielipiteensä sekä oikeus rajoista riippumatta hankkia, vastaanottaa ja levittää tietoja kaikkien tiedotusvälineiden kautta.” -Ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 19. artikla.(www.journalistiliitto.fi).

Onko sananvapaus arvo, joka ohittaa kaikki muut arvot?

Sosiaalisen median myötä on syntynyt ihan uudenlaisia kanavia käyttää sananvapautta.  Sanavapauden varjolla voi huudella mitä tahansa ja missä tahansa. Sitä kautta Suomeen onkin syntynyt vihapuheen- ja valehtelun kulttuuri,  jota ei kyetä valvomaan. Kunnianloukkaukset ja muut törkeydet sosiaalisessa mediassa ovat arkipäivää ja aiheuttavat mielipahaa, tarpeetonta vastakkainasettelua ja jopa kansallista sekasortoa. 

Voiko siis sanavapauden varjolla ohittaa esimerkiksi käytöstavat ja kansan turvallisuudentarpeen? Minun mielestäni ei voi, mutta sananvapauslaki antaa siihen oikeuden. Laki raahaa tällä hetkellä pahasti jälkijunassa.

Kun autot ilmestyivät katukuvaan yli sata vuotta sitten niin alkuun ei tarvittu liikennemerkkejä, eikä  yhteisiä pelisääntöjä. Autoja oli vähän ja ne liikkuivat hitaasti. Kun vähitellen autojen määrä kasvoi ja ne kulkivat yhä lujempaa, oli pakko luoda yhteiset pelisäännöt. Nyt minusta on samanlainen tilanne sosiaalisen median kanssa. Yhtä vauhdin hurmaa ilman ajantasaisia pelisääntöjä.

Erilaisia  tulkintoja sananvapaudesta

Jos Suomessa täydellisen sananvapauden lieveilmiöt suututtavat, sijoittuu toinen asuinmaani Arabiemiraatit Toimittajat ilman rajoja -järjestön listan häntäpäähän. Arabiemiraatit on nuori valtio, jota johtaa maata alusta lähtien hallinnut suku. Täällä rajoitetaan sananvapautta, mikäli sitä käytetään yhteiskuntaa haittaavasti. Sosiaalisen median kanavia vahditaan ja maan etua haittaavista kirjoituksista ja kuvista voi saada rangaistuksen. Mediakin odottaa ensin virallisia kannanottoja ennen kuin uutisoi maan asioista. Sananvapauden rajoitukset kuitenkin siedetään varsin yleisesti, sillä toisessa vaakakupissa painavat yhteiskunnan vakaus ja rauhallisuus – varsinkin kun maata vertaa sen lähinaapureihin.

Vielä Arabiemiraattejakin huonommin lehdistönvapauslistalla sijoittuu naapurimme Venäjä. Uunituoreessa Ulkoministeriön NATO-selvityksessä  (29.4.2016) Venäjää kuvaillaan näin: ”Venäjä jopa ylpeilee sillä, että sen päätöksentekoprosessi on mahdollisimman läpinäkymätön ja arvaamaton. Kyky tehdä nopeita strategisia päätöksiä sekä toteuttaa niitä erittäin nopeasti ja ketterästi niin sotilaallisesti kuin poliittisestikin erottaa Venäjän sekä tsaarinaikaisesta imperiumista että Neuvostoliitosta.”

Venäjä ei liene oikein sinut itsensä, historiansa tai ympäröivän maailman kanssa. Sananvapautta saati lehdistönvapautta tuskin tunnetaan, viestimet julkaisevat vain Kremlin virallisen totuuden, kapinoivia journalisteja vangitaan tai jopa tapetaan. Silti Venäjä kutsuu itseään demokratiaksi!

Dubaista
Marja-Terttu
mt@telegraafi.fi